Yks kaks, Jeah,
Mua on siunattu mahollisuudella ziigailla tt suomi-meininkii lhelt jo aika pitkn
ja tutustuu mit erilaisimpiin priin ts pelis.
Puhukaa vaan kpit. Te pidtte mut elos.
Ikv kyll, te ette tee mitn, vaik te haluutte must eroon, pelkurit.
Jos s haluut tappaa mut niin tapa mut,
vaik mua pieksis viis gorillaa viidel vitun iistonilla,
mul ois silti intoo dissaa, viikon koomaskaa en ois viikkoo hiljaa,
mua ei pysty singol dillaa, ei aseil isoimmilkaa,
m oon ihan valmis kuolee jos en pse limoon chillaa.
M vedn ltk ja eln tst, pelkst rbst,
pelk jtt elmtt, vaik ehk hermtt saisin selst tn tonnin paperipainon,
kyn-kalterit vainoo,
en tied mit kaverit aikoo, tai onks elm salettiin aitoo.
Et tied mit on niell paskaa 24/7,
et tied mit on viel jaksaa taas her peittmn pahaa oloo joka valtaa koko vartalos,
ja paras osa pivst on ku oot sammumas taas ojaan.
M tartten apua, mut mua on liian vaikee auttaa,
ja pelkn tappaa itteni, siks teen sen taiteen kautta.
Jos aineet auttaa, ne auttaa vaan hetken,
yleens paineet hautaa mut ja pilaa kauttaaltaan retken.
Jos tapat mut, teet palveluksen, autat mut tst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
Anteeks ku en tappelus ees jaksa vastaa,
hakkaisit mut hakkelukseks, pstisit mut ankeudest,
jttisit mut kankeeks lumeen kalpeen tuupertumaan, hankeen punertuvaan kinokseen.
Vaik et ees haluis teh sit, tee se mun iloks ees,
kiitokseks ja vaivanpalkaks saat kai taivaast paikan.
Emm pelk pimeet, nn aamust asti painajaista.